Arjen alkemiaa

Arjen alkemiaa
-näyttelykokonaisuus

Jaana Partanen laaja Arjen alkemiaa -valokuvatrilogia valmistui vaiheittain vuosina 2000-2007. Avausosa Tuhkimo korostaa arjen arvokkuutta. Näyttelyn teokset käsittelevät lapsen syntymää ja varhaisia elinvuosia, perheyhteisön muutosta sekä erityisesti isän roolia. Toinen näyttelyosa, Ruusunen, puolestaan tutkii vanhenemista ja luopumisen teemaa. Keskiössä ovat vanhat naiset, joiden joukosta Partanen löytää hyvät haltijakummit – heidät, joilla on kyky jakaa kokemustaan ja viisauttaan lahjaksi muille. Kolmas ja viimeinen näyttelyosa, Oikea prinsessa, porautuu murrosikäisen tytön ja keski-ikäisen äidin suhteeseen. Myös siinä on kysymys muutoksesta, luopumisesta ja uuden löytämisestä.

Trilogian osat ovat syntyneet Partasen ja hänen kuvaamiensa henkilöiden vuorovaikutuksen tuloksena. Prosessi oli pitkä, hidas ja työläs. Se alkoi tutustumisesta, eteni keskustelujen kautta luottamukseksi ja kehittyi lopulta kullekin sarjalle ominaisiksi teoksiksi. Valokuvapohjaisissa kuvissa on viitteitä sekä kristilliseen ikonimaalauksen traditioon että varhaiseen egyptiläiseen kuvamaailmaan. Videoteokset, joissa ihmishahmoja ei esiinny, luotaavat still kuvien teemoja yleisemmällä tasolla. Samaan aikaan kun ihminen yksilönä työstää omaa selviytymistarinaansa, maailman suuret palaset rakentuvat ja romahtelevat kuten lasten palikkaleikeissä. Tuhon estetiikka on voimakkaasti läsnä.

Tekstit pohjautuvat Riitta Raatikaisen kirjoituksiin. Alkuperäiset tekstit on julkaistu kirjassa Jaana Partanen, Arjen alkemiaa (Maahenki, 2007).

Valokuvateosten ja kirjan ohella Arjen alkemiaa -kokonaisuuteen kuuluu videoteoksia, installaatioita, dokumentti ja teatteriesitys. Näyttelykokonaisuus on ollut esillä yksityisnäyttelyissä mm. Suomen valokuvataiteen museossa sekä Kajaanin, Lapinlahden ja Varkauden taidemuseoissa, Mikkelin valokuvakeskuksessa, Valokuvakeskus Perissä ja VB-valokuvakeskuksessa. Kokonaisuus on nähty yhteisnäyttelyissä Suomessa sekä ulkomailla mm. Saksassa ja Etelä-Afrikassa, minkä lisäksi se on kiertänyt Kansainvälisiä festivaaleja mm. Espanjassa ja lukuisissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Tuhkimo Ruusunen Oikea Prinsessa

Tuhkimo

2001

Arjen alkemiaa -trilogian aloittava Tuhkimo käsittelee lapsen syntymää ja varhaisia elinvuosia, perheyhteisön muutosta sekä erityisesti isän roolia. Sarja korostaa arjen arvokkuutta, Tuhkimon likaisten ja vähäpätöisenä pidettyjen tehtävien korvaamatonta tärkeyttä, jotta jokaisesta päivästä ylipäätään selvittäisiin.

”Alkemia on yritys valmistaa kultaa. Arjen alkemia on minun yritykseni nostaa pienet, arkiset hetket kullanarvoisiksi, Jaana Partanen sanoo.” Viikko Savo 9.1.2002

Teos sarjasta Tuhkimo, osa triptyykistä, 2001, sekatekniikka, koko 39 x 139 x 2cm. Kuvat: kotialbumeista

Jokainen hetki on ainutkertainen.

Tuhkimo on perheen tarina, kaikille yhteinen ja jokaiselle erilainen. Kun ensimmäinen lapsi syntyy, maailma muuttuu. Lapsi on vallankumous, joka ulottuu vanhempien jokaiseen soluun ja jokaiseen hetkeen.

Partanen on käyttänyt Tuhkimo-teoskokonaisuuden kuvamateriaalina perheiden albumikuvia, joihin hän on yhdistänyt kultausta. Kultaamisen keinoin on korostunut jokaisen hetken merkittävyys, jokaisen ihmisen arvokkuus sekä jokaisen ihmissuhteen tärkeys. Teoksissa nousee esille perhekäsitteen ja erityisesti isän roolin muuttuminen. Taidehistoria on pullollaan kuvia lapsia hoivaavista naisista, lapsia hoivaavia miehiä sieltä ei löydy. meidän ajassamme ei olekaan enää niin vaikeaa löytää kuvauksen kohteeksi isää, jolta luonnistuu lastenhoito niin kuin äidiltä.

Teos sarjasta Tuhkimo, osa triptyykistä, 2001, sekatekniikka, koko 39 x 139 x 5 cm. Kuvat: kotialbumeista

Tuhkimo-kokonaisuuden teoksissa valokuvat on rajattu henkilöhahmoihin ja liitetty lehtikullasta sekä kullan värisestä lyöntimetallista valmistettuihin taustoihin. Teokset ovat pak­suja kuin kultaplootut. Ne ovat arkisten hetkien arkisista ku­vista syntyneitä kultaharkkoja. Juuri sellaisinahan, kultaisina ja kullattuina, meillä on taipumus muistaa lapsuuden päivät pian sen jälkeen, kun ne ovat jääneet taakse.

Teos sarjasta Tuhkimo, osa triptyykistä, 2001, sekatekniikka, koko 49 x 99 x 5 cm. Kuvat © kotialbumeista.

Jokainen askel on merkityksellinen.

Uudestaan-videoteos

Tuhkimo-sarjaan liittyvä videoteos Uudestaan sai alkunsa syyskuussa 2001. Tuolloin maailman uutisten ykkösaihe oli New Yorkin World Trade Centerin kaksoistornien romahtaminen. Palikkakaupungin rakentamista ja sortumista koskeva leikki muuttui järkyttävällä tavalla todeksi. Uutislähetykset kelasivat tornien sortumista uudestaan ja uudestaan, mutta miksi juuri tämä videokuva syöpyi tajuntaamme niin voimakkaasti?

Uudestaan-videoinstallaatio, Valokuvataiteen museo, Helsinki, 2007.

Still-kuvia Uudestaan-videoteos, 2002.

Uudestaan-videoinstallaatio, Lapinlahden taidemuseo, 2004.

Aina tulee jokin, joka huitaisee oman maailmamme kumoon.

Kultainen kaupunki -installaatio

Kultainen kaupunki on Tuhkimo-kokonaisuuteen liittyvä suuri kullattujen palikoiden installaatio, josta muovautuu näyttelytiloissa kaupunkimaisia rakennelma punaiselle alustalle. Rakentajan tehtävä on suuri ja arvokas, niin arvokas, että Kultaisessa kaupungissa sitä saa toteuttaa vain valkoiset sormikkaat kädessä. Installaatio kutsuu kokeilemaan ja koskettamaan. Niin pienet kuin isot ihmiset voivat kokea yhä uudelleen sen ihmeellisen hetken, jolloin palikkatorni alkaa sortua.

Kultainen kaupunki, Väsbyn Taidehalli, 2017.

Kultainen kaupunki, Kajaanin taidemuseo, 2008.

Rakenna oma installaatiosi.

Tuhkimo teatteriesitys

Tuhkimo on taiteilija Jaana Partasen ja äänitaiteilija Juha Valkeapään tilaustyö Hämeenlinnan lasten ja nuorten taidefestivaaleille. Tuhkimon visuaalisena ja tilallisen lähtökohtana ovat Partasen Arjen alkemiaa luotaavat teokset, kullatuista arjen esineistä muodostuvat installaatiot joita Valkeapää esityksessään käyttää.

Valkeapään kaksi erillistä esitystä muodostuvat improvisoiduista äänellisistä tansseista, joissa Valkeapää tanssii harjatanssia, halkotanssia, peilitanssia, paputanssia, vaahtotanssia, varpaan- ja kantapäänleikkuutanssia sekä laulaa tervetuliaisräppiä. Kertaakaan Tuhkimon prinssi ei vaivu absoluuttiseen epätoivoon. Tuhkaan paistaa aurinko! 

Tuhkimo-teatteriesitys, Hippalot, Hämeenlinna, 2003.

Tuhkimo-teatteriesitys, Hippalot, Hämeenlinna, 2003.

Tuhkimo on ylistyslaulu arjen prinsessoille ja prinsseille!

Esitykset mm.: Kajaanin taidemuseo, Kuntsi, Valokuvataiteen museo, sekä lasten ja nuorten tanssi- ja teatterifestivaalit mm. Verstas V Jyväskylässä, Hurjaruuth Helsingissä, Sanataidepäivät Oulussa ja Hippalot Hämeenlinnassa, sekä Pohjoismainen lastenteatteri festivaali Reykjavikissa.

Tuhkimo-teatteriesitys, Sanataidepäivät, Oulu, 2005.

Ristiretki sateen jälkeen

Teos on leikkivän aikuisen kannanotto maailmalla vellovaan ristiretki-intoiluun.

Kuinka paljon laitamme rahaa aseisiin? Kenen motiivina sodat ovat? Millainen globaali bisnes alkaa pommien putoamisesta? Kenelle tuhoaminen tuo vaurautta? Entä avustusjärjestöt ja jälleenrakentajat, eivätkö nekin elä sodista ja tragedioista? Kuinka pitkälle aallot ulottuvat?

Teoksessa avautuu ajatusleikki: mitä jos pommit olisivatkin aseiden hintaisia hyviä ja eheyttäviä tekoja, millaista vaurautta niillä saataisiin ja millaisia pinta-aaltoja siitä syntyisi?

Ristiretki sateen jälkeen ja Sellainen maa millainen taivas, Varkauden taidemuseo, 2002

Ristiretki sateen jälkeen, 2002 (detalji), installaatio, koko 2,5 x 2,5 m

Avattu Kaaba

Mitä Kaaban sisälle kätkeytyy? Miksi naisille sen kiertämiseen on eri säännöt kuin miehille? Miksi naisten sulkeminen pois yhteiskunnan valtakehikosta on uskonnossa niin tärkeää?

Islamilaisen maailman pyhin paikka rakentuu tässä teoksissa legoista. Materiaali on arkista, melkein jokaisesta perheestä löytyvää ja antaa mahdollisuuden tutkia tematiikkaa luovan aikuisen leikin kautta. Avattu Kaaba ottaa kantaa Irakin sotaan ja islamilaisten arvojen erilaisuuteen suhteessa länsimaihin, asioihin, jotka ovat ajankohtaisia myös tänä päivänä.

Avattu Kaaba, taidemuseo Poikilo, Kouvola, 2018.

Avattu Kaaba, detalji.

Entä jos tarkoituksemme ei olekaan saapua minnekään?

Ruusunen

Arjen alkemiaa trilogian toinen osa, Ruusunen, tutkii ihmisen vanhenemista, vanhuuden logiikkaa ja luopumista. Vanhojen naisten joukosta Partanen löytää Ruususen hyvät haltijakummit, joilla on kyky jakaa kokemuksiaan ja viisauttaan lahjaksi muille.

Ruusunen käsittelee olemisen haurautta ja ihmisen vahvuutta. Sarja sai alkunsa lukuisissa keskusteluissa 75-90 -vuotiaiden naisten kanssa talvella 2003. Tuloksena syntyi viisaiden vanhusten hopeoituja kuvitteellisia muotokuvia. Niissä Partanen luotaa sitä, mikä on virkeän vanhuuden salaisuus, elämän eliksiiri, viisasten kivi. Teoksissa yhdistyy perinteinen käsinevedostettu mustavalkokuva, ikonien hopeoimistekniikka sekä Partasen valokuvataiteelle ominainen kolmiulotteisuuden illuusio.

Teos sarjasta Ruusunen, 2004, sekatekniikka, koko 78 x 120 x 6 cm.

Prinsessa Ruusunen, kuka hän on?

Oppiakseen tuntemaan vanhuuden Partanen alkoi käydä yhdentoista vanhemman naisen luona – kylässä, niin kuin vanhemmilla ihmisillä on tapana sanoa – juttelemassa kerta toisensa jälkeen. Kunkin kanssa puhuttiin siitä, mikä hänelle itselleen oli tärkeintä. Elämän vaiheista. Iloista ja suruista, täyteydestä ja kivuista. Ystävyydestä, seksuaalisuudesta, kirjallisuudesta. Niin luontevasti ja konstailematta kuin melkein sata vuotta elänyt kypsä ihminen toiselle ihmiselle puhuu.

Keskustelujen kautta myös Ruusunen-teossarjan muoto alkoi hahmottua. Partanen kuvasi naisia heidän omissa kotiympäristöissään. Hän käytti mustavalkoista filmiä, suurta negatiivikokoa ja studiovaloja, sillä ne tuntuivat iäkkäiden ihmisten kanssa yhtä itsestään selviltä välineiltä kuin snapshot-kuvat lapsiperheiden kanssa. Ideoista keskusteltiin ja niitä muokattiin. Jälleen alkuperäisten kuvien taustat leikkautuivat pois ja kuviin jäi vain oleellisena pidetty. Kuvia yhdistää hopeametallitausta, teemaa hopeanharmaa sävymaailma. Silti jokainen valokuva on ensisijaisesti kohteensa kuva, hänen muoto- ja maailmankuvansa heijastuma.

Teos sarjasta Ruusunen, 2004, sekatekniikka

Tätäkö elämän loppu on? Onko vanhuudessa onnea?

Teos sarjasta Ruusunen, 2004, sekatekniikka, koko 58 x 115 x 4 cm.

Teos sarjasta Ruusunen, 2004, sekatekniikka, koko 63 x 63 x 3 cm

Vanheneminen tuntuu ruumiissa ja näkyy ulospäin. Sielu ei kuitenkaan vanhene, se kasvaa. Pitkä elämä laajentaa avaruutta. Se opettaa suvaitsevaisemmaksi, lempeämmäksi ja vapaamie­lisemmäksi. Jaana Partasen Ruusunen kasvoi haltijakummien viisaudesta, heidän elämänkokemuksensa lahjasta. Työn jälkeen Partasen kuvaamat naiset jäivät hänelle ystäviksi, mutta uusi aika toi uudet projektit. Vanhuuden teema jätti hänet rauhaan kuitenkin vasta sen jälkeen, kun Kristallikaupunki oli syntynyt.

Kristallikaupunki

2004, 3-osainen videoinstallaatio, luuppautuva

Kristallikaupunki on haurauden kauneudesta puhuva video-installaatio. Se muodostuu vanhoista, käytetyistä ja kullatuista lasiastioista, joissa on säröjä, naarmuja ja halkeamia. Videoteoksessa astiat kaatuvat, murenevat, eheytyvät ja nousevat taas.

Videolla hansikkaisiin vuoratut valkoiset sormet astuvat varovasti eteenpäin sirpaleraunioissa. Teos on saanut alkunsa maailmaa mullistaneesta Irakin sodasta, yhden vanhan ja hauraan kulttuurin tuhosta. Kristallikaupunki leikkaa samaa tuhon estetiikkaa kuin Uudestaan-videoteos: ihminen rakentaa ja aika hajottaa, uudestaan ja uudestaan.

Kristallikaupunki, Iisalmi, 2004. Kuva © Hannu Miettinen.

Kristallikaupunki, Valokuvataiteen museo, Helsinki, 2007. Kuva © Pa-La.

Miten helppo onkaan rikkoa sellaista, joka on jo ennestään säröillä.

Kristallikaupunki, Kuopion taidemuseo, 2005. Kuva © Hannu Miettinen.

Onko elämä lopultakin vain suuri väärinkäsitys?

Oikea prinsessa

Arjen alkemiaa –trilogian kolmas osa, Oikea prinsessa, porautuu murros-ikäisen tytön ja keski-ikäisen äidin suhteeseen. Myös siinä on kysymys muutoksesta, luopumisesta ja uuden löytämisestä.

Oikea prinsessa yhdistää liikettä ja pysähtyneisyyttä, erkaantumista ja paikalleen jäämistä. Äidin ja teini-ikäisen tyttären välisen ristivedon – irtautumassa tahoilleen, silti kiinni toisissaan – yhteen vedenalaiseen hetkeen kiteyttävä Oikea Prinsessa on kiertänyt maailman valokuvataidenäyttelyitä ja – festivaaleja aina Latinalaista Amerikkaa ja Afrikkaa myöten.

Oikea prinsessa, liikkuva still-kuva, 2007, digitaalinen tiedosto

Veden alla voi vain puhaltaa ilmaa ja koskea toista.

Oikean prinsessan tekemisessä oli mukana neljä äiti-tytär -paria. Partanen keskusteli kahden kesken äitien ja tytärten kanssa ja kuvasi tämän jälkeen heidän kohtaamisiaan vedessä. Pinnan alla kahden läheisin, mutta toisistaan irtautumassa olevan naisen kohtaaminen muodosti hetkeksi erikoislaatuisen suhteen, jota on maan päällä turha edes yrittää jäljitellä. Äidit ja tyttäret kohtasivat silmät kiinni, pelkän tuntoaistin varassa – ja etsiytyivät toistensa syliin.

Liikkuvat stillkuvat ovat lähes pysähtyneitä, mutta silti arvoituksellisesti muuttuvia: joskus värähtää taustan vesi, toisinaan hienoinen hiussuortuva.

Arjen alkemiaa -trilogian päättävä Oikea prinsessa -teossarja koostuu digitaalisesti työstetyistä valokuva- ja videoteoksista. Niiden taustat ja kohteet on kuvattu erikseen ja liitetty myöhemmin toisiinsa. Sarja seuraa Tuhkimon ja Ruususen jäljillä, mutta aiempien sarjojen negatiiveista vedostetut valokuvat sekä kulta- ja hopeataustat ovat vaihtuneet digitaalisiksi tiedostoksi. Ne saavat näkyvän muodon ainoastaan näyttöruudun tai projektorin kautta. Digitaaliset teokset ovat suuria ja vahvoja, mutta samalla hyvin hauraita.

Oikea prinsessa, liikkuva still-kuva, 2007, digitaalinen tiedosto

Mikä rooli lintuemolle sen jälkeen jää, kun pesä on tyhjä?

Oikea prinsessa, liikkuva still-kuva, 2007, digitaalinen tiedosto

Oikea prinsessa -mediateos

2007

”Lapset kasvavat irti vanhemmistaan ja vanhemmat lapsistaan. Se on yhtä aikaa kiehtovaa, vapauttavaa ja kauhistuttavaa.”

Oikea prinsessa -videoteos on osa samannimistä teossarjaa, joka kokonaisuutena muodostaa Jaana Partasen Arjen Alkemiaa -näyttelytrilogian päätösosan. Kukin trilogian itsenäinen Tuhkimo (2001), Ruusunen (2004) ja Oikea Prinsessa (2007) käsittelee ihmiselämän eri muutoskohtia sekä arkisten asioiden muuntumista joksikin ilmiasuaan merkityksellisemmäksi. Elämän taitekohdissa ja iän karttuessa kukin muuttuu joksikin toiseksi, säilyttäen sisimmässään kuitenkin aina jotain samaa.

 

Oikea prinsessa -mediateos, Kuopion taidemuseo, 2008.

Oikea prinsessa -mediateos, Gigantti, Pohjois-Savon taiteen aluenäyttely, 2008.

Lapsuuden kultaisiin päiviin ei voi enää ikinä palata.

Oikea prinsessa -mediateos, Kuopion taidemuseo, 2011.

Kuplat-videoteos

2005, videoinstallaatio

Kupla-videoteos toteutettiin Oikean prinsessa rinnalle. Sen teema liittyy Kaakkois-Aasiassa vuoden 2004 lopulla tapahtuneisiin tsunamiturmiin. Merenalaisen maanjäristyksen nostattama hyökyaalto tappoi tuhansia ihmisiä. Videossa suuri, kauniin sinisenä liikkuva vesikuvan pinta yhdistyy pieneen ruutuun, jossa sama vesi virtaa nopeasti kuin ruumiin sisällä, uhkaavan verenpunaisena.

– Järkyttäviä asioita tapahtuu, ja niiden kanssa pitää elää. Tsunamin jälkeen jäin erityisesti miettimään, kuka sellaisessa tilanteessa auttaa ja ketä. Veden alla ihminen toimii pohjimmaisten vaistojen varassa. Kun aika loppuu, me keskitymme siihen, mikä on kaikkein olennaisinta, Jaana Partanen sanoo.

Still-kuva Kuplat-videoteoksesta, 2005.

Mikä on kaikkein olennaisinta?

Still-kuva Kuplat-videoteoksesta, 2005.

Rakkaus on.

Oikea prinsessa -dokumentti

Oikea prinsessa -musiikkidokumentti havainnollistaa teoskokonaisuuden rakentumista veden alla ja päällä, arkioloissa ja mielikuvissa musiikin ja kuvan keinoin. Katsoja pääsee kurkistamaan teosten taakse, työstövaiheen tunteisiin ja tunnelmiin.

Arjen alkemiaa -kirja

Arkiset hetket, läheiset ihmissuhteet ja elämänkaaren eri vaiheet saavat valokuvataiteilija Jaana Partasen (s. 1967) tuotannossa kullan- ja hopeanhohteisen arvon ja merkityksen. Kirja Arjen alkemiaa – Everyday alchemy esittelee vuosina 2000-2006 syntyneen valokuvatrilogian, joka kertoo elämän eri ikäkausista ja perheistä. Kirja sisältää runsaan kuvamateriaalin Jaana Partasen tuotannosta. Toimittaja Riitta Raatikaisen teksti valottaa trilogian eri osien lähtökohtia ja syventää kuvaa Partasen taiteesta.

Elämä on nyt.
Ei ole muuta.
Vai onko?